Kuka?
Moi, mie oon Arttu, 25-vuotias web designer Jyväskylästä. Olen ylipainoinen. Näin sanoo painoindeksini. Näin sanoo myös vaatekaupat, joista ei löydy sopivia housuja. Omaa kieltään puhuu myös terassien penkit, joitten käsinojat ovat aina liian lähekkäin.
Minä olen aina ollut iso. Ala-asteella en sitä vielä ymmärtänyt ja viitsin juosta poikien perässä pesäpallokentällä. Tai yrittää ottaa muita kiinni jääkiekkokaukalossa. Aina minä olin se hitain. Yläasteesta muistan sen, että 100 kiloa meni rikki ja muut myös huomasivat sen. Sain kuulla siitä jatkuvasti, mikä ei tietenkään varhaisteinin itsetunnolle tehnyt hyvää. Lukion aikaan alkoi olla ensimmäisen kerran vaikeuksia löytää sopivia vaatteita edes miestenosastolta. Siihen avuksi löytyi yksityinen ompelija, jolta tilattiin housuja ja paitoja. Ainakin yksi tuon ajan paidoista on edelleenkin vakituisessa käytössä. Hyvä paita se on :)
Itse en oikein osaa ajatella itseäni sairaalloisen ylipainoisena. Jaksan kuitenkin liikkua ja mennä ja tanssia ja olla vaikka hiki siinä tuleekin aina. Minulla on paljon hyviä ystäviä, jotka ainakin minun tietääkseni hyväksyvät minut juuri tällaisena. Olen sosiaalinen ja monesti hyvin positiivinen ihminen. Tykkään elää huoletonta elämää ja olla miettimättä turhia joutavuuksia. Turhia joutavuuksia, kuten lisääntynyt sydänsairauksien, sokeritaudin, luustosairauksien ja impotenssiongelmien riski. Täytin 25 vuotta tänään, 28. heinäkuuta 2010. Ajatus siitä, että viiskymppiä on nyt lähempänä kuin syntymä on melko vaikuttava. Osaltaan senkin takia tätä kirjoitan. Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja miettiä niitä turhia joutavuuksia ja tehdä asialle jotain. Mitä aion tehdä?
4 KOMMENTTIA
Hei, minä olen Klaus, 51-vuotias taksiyrittäjä Ahvenanmaalta. Minäkin olin lapsena iso ja pyöreä, minun laihtumiseni osui murrosiän vuosiin, jolloin kiinnostuin elämän tarkoituksesta ja kaikenlaisista hengen ilmiöistä. Siinä kohtaa keho kuin unohtui, itse asiassa käväisin joskus ylioppilaskeväänä ihan anoreksian maisemissa hengellistä puhtautta etsiessäni. Mutta kun tilanne sitten tasaantui ja tunnustin kehonikin tarpeet ja sen kauneuden asettui painoni 75 kilon kohdille. Sen verran painoin sitten seuraavat 20 vuotta, kunnes sitten eräänä päivänä tunsin että 184 senttisellä kehollani voisi olla vähän enemmänkin painoa. Ajattelin mielessäni luvun 85 kiloa. Se oli minun tahtoni.
Ja tapahtui minun tahtoni, muutaman kuukauden kuluttua painoin 85 kiloa ilman minkäänlaisia ponnistuksia. Ei mitään ylensyöntiä, ei mitään ahdistusta, vain minun tahtoni ja visioni kehon uudesta muodosta. Siinä se.
Ja siinä se sinullekin rakas poikani Arttu. Ei sinusta ihan pientä saa millään konstilla, ei ole tarkoituskaan. Painoit muistaakseni jo 6 kuukauden ikäisenä vauvana 10 kiloa. Iso olet, ja ole siihen tyytyväinen. Ja tyytyväisyydessäsi voit “isouttasi” muokata haluamaasi suuntaan. Keho seuraa kiltisti ajatustesi ja visioittesi tahtoa. Näe, tunne ja tiedä kevyellä mielellä se uusi kehollinen malli ja kokemus, joka sinua kiehtoo. Ole varma mielesi voimasta, ole oman kehosi hyväntahtoinen ja “kevytmielinen” herra, ja vot, kaikki on jo valmista, ihan niin kuin sinä tahdot.
Älä pakota tai pelkää kehoasi. Se on hyväntahtoinen palvelija, joka on aina muokkautunut sinun tahtosi ja mielesi mukaan. Niin se tulee nytkin muokkautumaan. Ole sille hyvä isäntä, viisas ja määrätietoinen rakkaudessasi. Ole hyvä!
Isä
PS. Paljon onnea vaan. Paljon onnea vaan. Paljon onnea rakas Arttu, paljon onnea vaan.
Onhan tänään kulunut 25 vuotta siitä kun sain nähdä sinun ajattoman mielesi katseen pestessäni sinua juuri syntymäsi jälkeen. Se sielu jonka tuolloin kohtasin ei ollut ensi kertaa mukana näissä ihmisen leikeissä. Sillä iättömyydellä joka silmistäsi loisti – ja loistaa – on kaikki valta kehon muodon ja sairauksienkin yli. Kevyellä mielellä, suu hienoisessa hymyssä ja tietoisena omasta luovasta vallasta sinun on mahdollista kohdata kaikki elämäsi haasteet, kaikilla sen ihmeellisillä tasoilla.
AAPU!
Hieno projekti, toden totta. Vaatii varmaan mielenlujuutta, jota esimerkiksi itselläni ei ole.
Hassua sinänsä, etten ole koskaan pitänyt siuta lihavana vaan oon nähnyt siut vaan sellaisena, jonka kuuluu olla iso ja sellainen joka jaksaa nostaa miut yhdellä kädellä kattoon. Semmonen jonka ympärille ei yltä laittamaan käsiä kun rutistaa. Oot vaan ollut miun silmissä ensitapaamisesta ja infernossa tarjotusta päärynäsiideristä lähtien aivan loistavan kokoinen. Perusläski ei tosiaankaan jaksa tanssia Prodigyä ruman lattialla koko iltaa, mutta Arttupa jaksaa. Sekin tosiaan voinee hämärtää mielikuvaani painostasi, etten ole koskaan nähnyt siussa sellaista lurppanaa bojoing-läskiä joka valittaa joka tilanteessa painostaan, millaisena stereotyyppilihavan ihmisen näen.
Luppaa ettet kuihdu liikaa kuitenkaan koska oon aina sitä mieltä että maailman parhaan arttupojan pittää olla tuommonen jonka vierellä oma 160-senttinen varteni näyttää tarpeeksi uhmakkaalta!
Tsemppiä paljon ja fantsua syntymäpäivää pupuseni <3
-
Yhtä paljon pahoittelen onnittelemattomuuttani kuin haluan tukea sua pitkässä, haastavassa mutta palkitsevassa (ja itselläkin kesken olevassa) projektissa. <3
@Isä:
Kiitos vielä onnitteluista. Tämä tuleva vuosi, jos mikä, on varsinaista mielenhallintaa. Hyvältä tuntuu vieläkin ja ajatukset positiiviset
@Dahlia:
Jos joku on aivan varma, niin se on ainakin varma, että monet kerrat vielä hytkytään erinäisten biisien tahtiin. Enkä minä olemattomiin haluakaan, sutjakkaampi on parempi sana :D
@Gibson:
Mutta onnitteluthan tuli kuitenkin ihan perille asti. Kiitos niistä ja kiitos tukemisesta. Muistan varmasti tukeutua, kun taas sitä tarvitsen
Kommentoi