Tiistaina alkoi nyrkkeily. Aikaisemmin kesällä, kun pikkuveljeni ehdotti nyrkkeilyn aloittamista, olin epävarma ajatuksesta. Leppoisana nallekarhuna ja rauhanmiehenä lyöminen ei ole kuulunut repertuaariini. En pitänyt ideasta. Voi kuinka voi ihminen ollakaan väärässä. Kahdella sanalla: MAHTA-VAA! :D

Kuokkalan Graniitissa, peruskallion sisässä on kenttää jos jonkinmoista ja sieltä löysin myös itseni seisoskelemassa nyrkkeilysäkin vierestä. En yhtään tiennyt minne olin tullut ja mitä pitäisi tehdä. Olin pihalla kuin mummo lumessa. Siinä sitä seisoskeltiin ja ihmeteltiin kanssanyrkkeilijöitä, joilla oli asiaan kuuluvat pitkävartiset kengät.

Kun treenien vetäjä (en valitettavasti muista nimeä tähän hätään) saapui paikalla ja pyysi kaikkia riviin ilmoittaakseen joukkueiden olevan mustapaitaiset vastaan muut, muistui mieleen poikavuosien pesäpallotreenit. Jalkapallo tennispallolla nyrkkeilysäkkien roikkuessa seassa on oikein hyvä alkulämmittely. Saa ottaa kontaktia ja päätäkin joutuu pitämään ylhäällä, ettei käy niin kuin eräälle onnettomalle, joka joutui säkin tyrmäämäksi :)

Jalkapallon ja alkulämmittelyn jälkeen olikin vuoro ottaa hanskat naulasta ja opetella lyömään. On suoraa ja koukkua ja alakoukkua ja molemmille käsille vielä erikseen omat tapansa lyödä. Eikä se, että kädet saa pysymään mukana, edes riitä. Nyrkkeily on vaikeaa! Käsien lisäksi pitää osata seistä oikein, koska lyönti lähtee jaloista. Myös lantio, hartiat, pää ja muut paikat, joitten olemassaolosta en edes tiennyt, pitää hallita, että homman saa toimimaan. Nyrkkeily on kokovartalourheilua.

Tunnin huitomisen ja loppuvenyttelyn jälkeen ensimmäinen puolitoistatuntiseni kokovartalourheilun parissa oli ohitse. Kädet tärisi hallitsemattomasti ja jalat muistutti Jamie Oliverin makaroonipaistosta. Silti hymyilin. Olin löytänyt hienon, uuden lajin. Ja koska paikalla on myös muita, ei tarvitse miettiä motivaatio-ongelmia. Aivan varmasti joku tsemppaa, jos turhauttaa tai usko tekemäänsä meinaa loppua.

Parasta tässä, heti sen treeniolon jälkeen, on hinta. 2,5 € / kerta ja kausimaksuna vielä vähemmän. Miksei minulle ole kerrottu tästä aikaisemmin?! Eilen oli jo toiset treenit ja ensi viikolla jatkuu taas. WHII!

Kävely kotiin pimenevässä ja viilenevässä kesäyössä on edelleenkin yksi parhaita asioita, jonka tiedän. Kaupungin valot ja äänet sekoittuu hämyisiin varjoihin ja etäisiin kaikuihin. Kiitos kävelykaverille seurasta :)

Lauantaina oli sitten vuorossa ystävämme Suvin muutto. Suvi nyt itse ei päässyt paikalle, mutta me muut käytiin muuttamassa sen puolesta :) Muutaman tunnin hikoilu huonekalujen kanssa tuntui paremmalta kuin muistinkaan. Haluaisin ajatella sen johtuvan muuttuneesta asenteestani liikuntaa kohtaan sekä kevyemmästä ruokavaliosta. Jokatapauksessa tavarat siirtyivät paikkaan B näppärästi ja aikaakin kului huomattavasti alle odotusten. Illan Metallica -coverbändi Pub Katseessa ja tanssilattian osittainen valloittaminen Suomipoposastolla irrotti hikeä allekirjoittaneesta sen verran, ettei lenkkeilyä enää lauantaille tarvittu. Voin muuten kertoa, että coveribändi veti aivan MAHTAVASTI!

Ensi viikolla pitäisi alkaa nyrkkeily. Ihan tarkkaan en vielä tiedä missä ja milloin, mutta sekin varmasti selviää. Meitä on ilmeisesti ihan mukava porukka lähdössä sinne. Hyvä vain, onpahan aina vähintään yksi sanomassa, että “Nyt mennään”. Potkiminen ajaa kaikkien etua tässäkin asiassa. Ruoka-asioihinkin olisi tarkotus tutustua tarkemmin tulevalla viikolla. Siitäkin tarkemmin lisää eri päivänä.

Yhtään enempää paljastamatta osasin samaistua tarinaan ja hahmoihin. Tarinassa käsitellään potkuja ja todellisuuteen heräämistä. Täysin samoja asioita minäkin käyn läpi. Pyrin heräämään todellisuuteen ja oppimaan uuden tavan elää. Tässä muutama heräämiseen auttavista potkuista, joita olen saanut. Ne auttaa lähtemään huomennakin lenkille :)

Tuija:

tähän operaatioon pitää sanoa, että oon ihan samanlainen tuossa, että jos kukaan ei potki ni en saa aikaseks mitään liikuntajuttuja. lääkäri käski tehdä selkä ja vatsalihaksia, joten tehdäänkö… nyt sitten yhdessä? se kumpi ei tee, ostaa toiselle porkkanan :) deal?

Maria:

Hei Arttu hei… multa voi sit kysellä niitä reseptejä… :D ruoka voi olla äärimmäisen hyvää vaikka siinä ei oliskaa rasvaa tai kermaa ja sillein.

Jenni:

Mä lupaan paitsi potkia niin myös juoda jokaikisen kaljan johon mun nenän edessä tartut sun puolesta ;) Alkoholihan on kaiken pahan alku ja juuri ;)
Tsemppiä koitoksiin! Lenkkiseuraa ja ruokavaliovinkkejä saa pyytämällä ja -mättäkin.
Ja kumarrus rohkeasta vedosta!!!

Petri:

potkin kuin mummoa!

Tänään olen huomannut paljon uusia asioita. Lounaaksi söin kesäkeittoa ja paljon salaattia rasvattoman piimän kera. Jännittävää huomata heti Operaation ensimmäisenä päivänä, että kun ei syökään itseään ähkyyn rasvaisia ruokia, niin ruuan jälkeen on todella kevyt ja jopa pirteä olo. Aikaisemmin lounaan jälkeen olin todella väsynyt ja työnteostakaan ei silloin tullut mitään. Tänään oli ihan erilainen meininki tekemisessä ja sain ne ärsyttävät koodipätkät jopa toimimaan :) Työkaverini heitti idean, jota aion varmasti jatkossakin soveltaa: “Aina, kun tekee mieli ottaa kaksi kauhallista, ota yksi”. Soveltunee helposti muihinkin kuin kauhallisiin.

Toinen miellyttävä asia tältä päivältä on se tunne, joka tulee liikunnan jälkeen. Normaalisti olisin kuitannut sen näläntunteen, joka työpäivän päätteeksi vatsassa liikkuu, lihapiirakalla tai vastaavalla. Nyt kävin tunnin verran kävelemässä ja uimassa. Auringon paahde ja kuumuus ei välttämättä ole niitä parhaita vaihtoehtoja lenkkikeliksi ja siltä se, varsinkin Ylistönrinteen portaitten jälkeen, ihan rehellisesti tuntuikin. Toivottavasti jatkossakin uskollinen lenkkikaverini, iPod, huusi kuitenkin korviin tahdikkaasti, että “MINÄ EN TAIVU, EN!” En taipunut ja olen siitä tyytyväinen. Suihkun jälkeinen olotila oli minulle uusi tai en sitä ainakaan muistanut. Levollinen, rentoutunut, nälätön ja pirteä. Se tuntui oikeasti kivalta. Sitä lisää!

Minä olen aina ollut iso. Ala-asteella en sitä vielä ymmärtänyt ja viitsin juosta poikien perässä pesäpallokentällä. Tai yrittää ottaa muita kiinni jääkiekkokaukalossa. Aina minä olin se hitain. Yläasteesta muistan sen, että 100 kiloa meni rikki ja muut myös huomasivat sen. Sain kuulla siitä jatkuvasti, mikä ei tietenkään varhaisteinin itsetunnolle tehnyt hyvää. Lukion aikaan alkoi olla ensimmäisen kerran vaikeuksia löytää sopivia vaatteita edes miestenosastolta. Siihen avuksi löytyi yksityinen ompelija, jolta tilattiin housuja ja paitoja. Ainakin yksi tuon ajan paidoista on edelleenkin vakituisessa käytössä. Hyvä paita se on :)

Itse en oikein osaa ajatella itseäni sairaalloisen ylipainoisena. Jaksan kuitenkin liikkua ja mennä ja tanssia ja olla vaikka hiki siinä tuleekin aina. Minulla on paljon hyviä ystäviä, jotka ainakin minun tietääkseni hyväksyvät minut juuri tällaisena. Olen sosiaalinen ja monesti hyvin positiivinen ihminen. Tykkään elää huoletonta elämää ja olla miettimättä turhia joutavuuksia. Turhia joutavuuksia, kuten lisääntynyt sydänsairauksien, sokeritaudin, luustosairauksien ja impotenssiongelmien riski. Täytin 25 vuotta tänään, 28. heinäkuuta 2010. Ajatus siitä, että viiskymppiä on nyt lähempänä kuin syntymä on melko vaikuttava. Osaltaan senkin takia tätä kirjoitan. Olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja miettiä niitä turhia joutavuuksia ja tehdä asialle jotain. Mitä aion tehdä?

Tavoitteeni on lähteä hiljalleen liikkeelle, tutustua rauhassa uusiin vaihtoehtoihin ja opitun mukaan omaksua uusia käyttäytymismalleja. Käytännössä suunnitelmani on seuraavanlainen:

• syö vähemmän
• liiku enemmän

Ruokatottumusten muuttaminen tulee varmasti olemaan minulle kaikkein vaikeinta. Rakastan ruokaa ja minuun mahtuu sitä paljon. Lisäksi hotkin ruokaa siihen asti kunnes olen ähky. Syön paljon pikaruokaa ja valmiseineksiä. Erityisesti rasvainen ruoka on herkkua.

Kaikkien tuntema lautasmalli on mielestäni hyvä lähtökohta terveellisemmille ruokailutottumuksille. Työpaikkani lähellä olevasta ruokalasta saan päivittäin kasattua mallin mukaisen annoksen. Jääkaappiin ostan vihanneksia, joita Äiti on onneksi opettanut syömään :) Kiitos Äiti. Tomaatti, kurkku ja jäävuorisalaatti saa ihmeitä aikaan oikein höystettynä. Näillä lähden liikkeelle. Vuoden aikana opin varmasti lisää.

Liikunnan lisääminen tulee olemaan se helpompi osa suunnitelmasta. Niin ainakin uskon. Olen aina pitänyt liikunnasta vaikka se onkin jäänyt liian vähälle vuosiksi. Alkuun aion ulkoiluttaa iPodiani pitkin Jyväskylän loistavia kävelyteitä. Kävelylenkkiin yhdistän kelien ja vesien salliessa uimisen. Liikuntapäiviksi olen valinnut maanantain, keskiviikon ja lauantain. Lisäksi kävelen päivittäin töihin ja takaisin.

Myöhemmin syksyllä kuvioon tulee myös nyrkkeily, mistä on ollut puhetta pikkuveljen kanssa jo ennen kuin tiesin tästä Operaatiosta. Sopii mainiosti suunnitelmaan.

Miksi kerron teille tämän kaiken?

Mutta mitä järkeä on pistää pystyyn blogi ja kertoa kaikille olevansa ylipainoinen?

Olen aina ollut vähän laiska tekemään mitään, jos minua ei potki ns. persiille. Toivon tämän blogin tuovan minulle sitä tarvittavaa potkua, jonka avulla jaksan opetella ja ottaa vastaan uuden elämäntavan. Siksi pyydänkin kaikkia osallistumaan ja potkimaan minua eteenpäin. Niin aion itsekin tehdä. Olitpa tuttu tai tuntematon, mies tahi nainen, laiha eli lihava, ole hyvä ja jaa ajatuksesi, palautteesi, kannustuksesi, haukkusi ja ideasi kanssani sekä muiden lukijoiden kanssa. Olenhan jo 25-vuotias aikuinen. On aika tehdä asioille jotain.

Ehkäpä vuoden päästä tiedän painoni ja kerron sen mielelläni :P